Pierevä siili osa 2

Pierevä siili

Valovuoden mittainen jättiläinen

Ajatelkaapa hieman tällaista fysiikan perusolettamusta. Informaatio ei voi kulkea valoa nopeammin.

Jos olisi näin helvetin iso otus, kuin otsikossa. Jättiläinen siis. Jäbä liikkuisi periaatteessa kokoonsa nähden hyvin hitaasti, koska ei voisi liikkua valoa nopeammin. Se liikkuisi siis vuodessa alle yhden oman pituutensa. Jo tämäkin on kuitenkin suunnattoman nopeaa suhteessa esimerkiksi allamme avaruudessa alati liitävän maapalloon.

Oletetaan, että ihmiskeho ja jättiläisen keho toimivat suhteellisen samalla tavalla. Hermosoluissa kiiltää sähköimpulsseja jotka välittävät viestejä aivoille. Jättiläisen torson alapäästä, eli likimain hieman puolenvälin alapuolelta lähtee noin valonnopeutta kulkeva tieto, että nyt kakka tuli housuun. Tarkastelemme hubble teleskoopilla, kuinka jättiläisen housuun kertyy linnunrataamme moninkerroin suurempi läjä paskaa, eikä jätti reagoi tapaukseen ainakaan puoleen vuoteen.

Speden mausoleumi

Pertti Pasanen eli Spede lienee yksi merkittävimpiä suomalaisen tv-viihteen uranuurtajia. Vuosikymmenien paskan suoltaminen ansaitsee hatunnoston tässäkin blogissa. Suurin osa ohjelmista ja elokuvistahan oli muutamaa poikkeusta lukuunottamatta varsin kehnotasoista kansainvälisessä mittakaavassa.

Mies on kuitenkin nyt vainaja, mutta hänen perintönsä elää vahvana osana tv-viihteen luojien selkärangassa, kuin Neuvostoliitto venäläisissä. Mikseipä siis perustettaisi Spedellekkin mausoleumia, kuten esimerkiksi Leninillä on. Saman näköisiäkin ovat. Kaljuja partamiehiä.

Balsamoitu Spede makaisi siinä MTV3:n toimituksen aulassa paperinen tööt-pilli suussaan. Välillä Speden elimistöön tungettu paineakku päästäisi venttiilin kautta ilmaa ulos siten, että pilli tööttäisi. Mikäpä sen hauskempaa. Spede jatkaisi näin huvittamistamme haudankin takaa.

Alla pikainen luonnos kaikesta siitä, mitä speden sisään pitäisi tunkea.

Kakaton blogimerkintä

Kun tässä blogissa niin usein on kakkajuttuja ja alapäähuumoria, niin päätin tehdä kakattoman merkinnän. Mutta tajusin epäonnistuneeni yrityksessäni täysin jo mainitessani kakan kirjoituksen otsikossa. Tännekkin asti kirjoitettuani olen tuon saastan maininnut jo kolme kertaa. Niinpä heitän hanskat naulaan ja kirjoitan kadullekakkaamisluvan kakkosvaiheesta.

Kadullekakkaamislupakortin saatuaan voi ihminen sitten omatoimisesti ulostella ympäriinsä. Tämä ensimmäinen kortti on kuitenkin väliaikainen ja vuodeksi eteenpäin. Kortti on uusittava suorittamalla kakkosvaihe, joka sisältää pimeässäkakkaamisen ja liukasradan sekä arviointi kakkaamisen tutun opettajan kanssa.

Lupa paskantaa kadulle

Kun tässä blogissa on niin paljon kakkajuttuja, niin ei tietenkään muuteta linjaa. Bändikaverini sanoi tänään Lemmyn (se motörheadin äijä, tiiättehän) sanoneen, että freejazz on kuin lupa paskantaa kadulle. Aloin sitten miettiä millainen tämä lupa olisi ja kenelle se myönnettäisiin. Pakkohan tällaisen toiminnan olisi olla luvanvaraista, muutenhan tulisi täysi kaaos. Olisiko kyseessä ajokortin tyylinen lappu, joka myönnetään, kun on suorittanut kadullepaskantamiskoulun?

Kadullepaskantamiskoulussa sitten mentäisiin kadullepaskantamisopettajan kanssa ympäri kaupunkia "paskantamistunneilla" kakkimassa valvonnan alla ja välillä olisi teoriatunteja. Näillä teoriatunneilla opetettaisiin mm. miten erilainen ruokavalio vaikuttaa kakkaan ja kakkaamiseen. Kun on inssipaskomisen aika pääsee ensimmäistä kertaa itse kakkimaan kadulle. Inssimies sitten valvoo ja arvioi kadulle paskantamisen onnistumisen. Hyväksytyn suorituksen jälkeen saa hienon kortin, joka oikeuttaa kakkaamaan kadulle. Poliisi sakottaisi kaikkia jotka paskovat ilman korttia. 15-vuotiaille voitaisiin myöntää kadullepissaamiskortti ja 18-vuotiaana sitten oikea kakkaamislupa.

Kännissä ei myöskään saisi paskoa pitkin katuja. Voi tulla vakavia kakkaamisonnettomuuksia. Lehdessä uutisoitaisiin: kakkaamisonnettomuus tehtaankadulla, mies kaatui omaan kakkaansa venäjän suurlähetystön edessä.

Todellisuudessahan kukaan meistä ei ole elänyt ennenkuin on nähnyt spurgun paskantavan kadulle. Käykää Helsingissä.

Junan ja vähän bussinkin ihmeet

Kaikkihan tietävät, että miehillä on yksi ylivertainen kyky, johon harva nainen pystyy. Tämä on tietenkin seisten virtsaaminen. Tämä taito on niin hieno, että ilmesesti feministit ja muut tasa-arvovouhottajat sitä pyrkivät rajoittamaan. Ei sillä, että miesten ja naisten välisen tasa-arvon edesauttamisessa olisi jotain vikaa, mutta en soisi sen rajoittavan niitä tapoja joilla virtsaan.

Linja-autoissa esimerkiksi on erikseen kiellettyä virtsata seisten. Seinässä on todellakin kyltti joka kieltää tämän luonnollisen toimen. Junassa ei tällaista ole, mutta pelkään pahoin, että pian sinnekkin sellainen saadaan. Istuen virtsaaminen ei ole vain epämukavaa ja häpeällistä, vaan tuntuu myös kovin epähygieeniseltä. Painaa nyt takamuksensa samaan paikkaan jossa toisen ihmisen takamus on ollut. Kakkaahan voi pidätellä lähes loputtomiin ja säästää tekeleen oman kodin turvalliselle posliinialttarille (ellei ole juonut liikaa kahvia). Lisäksi joku tumpelo, joka on pissannut linja-autossa tai junassa seisten on varmasti pissannut osaamattomuudessaan pitkin laitoja. Vastenmielistä!

Pohdiskelin junamatkani aikana pissatessani seisten kuinka välttyä roiskuttamasta virtsaa ympäriinsä. Oleellisinta on jämäkkä tuki. Kolme tukipistettä voidaan saavuttaa asettamalla jalat leveään haara-asentoon ja nojaamalla hartialla tai käsivarrella vessan seinään. Tämä käy helposti, sillä julkisten kulkuvälineiden vessat ovat kovin ahtaita. Jämäkkä tuettu asento on siis oleellisen tärkeä virtsatessa seisten linja-autossa tai junassa. En suosittele junien invavessojen käyttöä kuin äärimmäisessä hädässä, sillä ne ovat hyvin tilavia ja voi olla vaikeaa saavuttaa niin tukeva asento kuin ahtaammassa kopissa.

Pohdiskelin myös junamatkan aikana kaasun tilayhtälöä. On tunnettua, että junan suhahtaessa tunneliin korvat menevät lukkoon. Tämä johtuu käsitykseni mukaan siitä, että ilmakehän paine ei vaikuta tunnelissa niin suurena ja paine alenee voimakkaasti, jolloin kaasu elimistössä laajenee nopeasti. Laajenevatko tällöin myös suolikaasut? Ja onko helpompaa pieraista tunnelissa, jolloin kaasun on helpompi virrata elimistöstä matalampaan paineeseen. Kuuluuko juuri tunneliin mennessä pieraistessa kovempi ääni kaasun laajentuessa voimakkaasti? Kysymyksiä joita on syytä pohtia seuraavan junamatkan aikana.